perjantai 15. helmikuuta 2013

Yhyy, eiku siis jee!

Eilen hakiessani valmiita töitäni pajalta minua odotti lohduton näky. Ensimmäisen kerran minulle kävi niin, että lasite oli valunut ja vatini juuttunut uuniin kiinni! Ei muuta, kun uuninlevy (jossa vati kiinni) kainaloon ja kotiin. 



Aluksi yritin kaikenlaisia taltta-vasara-paukutustyylejä, mutta vati ei hievahtanutkaan. Sitten otin vain ronskisti vadista kiinni, väänsin ja naps! vati irtosi, vieläpä ehjänä! No, ehkä sekunnin sadasosan ehdin jo riemuita, kunnes vati putosi lattialle ja räks! Hupsista.



Meinasin jo heittää palaset roskiin, mutta koitin kuitenkin sopivatko palaset kuinka hyvin yhteen. Sen verran isoiksi paloiksi vati särkyi, että mosaiikkityönä siitä voisi saada vielä ihan kivan... Joten eikun vähän surffailua erinäisillä mosaiikkisivuilla ja huomasin, että saumauslaastiin saa myös väripigmenttejä! Nyt vaan rautakauppaan ja koittamaan mosaiikkitekniikkaa. Mitään menetettävää ei ole kun astia on jo valmiiksi rikki ja käyttökelvoton tuollaisenaan. En tiedä tuntuuko tältä vielä sitten kun vati on parsittu kasaan, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu, että sirpaleet todellakin tuovat onnea! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti